Aloitin ratsastuksen Kiviharjun tilalla vuoden 2007 syksyllä/loppu kesästä. Aloitimme perheen kanssa yhdessä, josta vain minä ja äiti jatkoimme lajia. Koko idea alkoi siitä, kun minun silloinen paras ystäväni ratsasti siellä ja kehui paikkaa ja tykkäsi harrastuksesta. Äitini ehdotti että käytäisiin koko perheen kesken tunnilla. Kaikki tulivat mukaan ja me kävimme ehkä viisi kertaa yhdessä tunneilla. Muut eivät sitten jaksanut innostua jatkamaan, joten minä ja äitini jatkettiin kiviharjulla ratsastamista. Äitini lopetti 1,5 vuoden päästä, koska putoamisten kautta alkoi pelkäämään hevosia. Minä en pystynyt lopettamaa lajia, joten jatkoin yksin käymistä-sinnikäs tyttö ;) Kävin monesti kesäleireillä kiviharjulla, ja rupesin saamaan uusi ystäviä tallin kautta. Johdatin 3 muuta kaverianikin kiviharjulle, ja siitä ratsastuksen pariin.
Koko matkan kävin kiviharjussa- seitsemän vuotta. Siitä paikasta, ihmisistä ja hevosista irtautuminen oli hiemän pelottavaa ja järkyttävää.. Miten selvisin?: Mietin koko ajan Hampun kanssa oleskelua ja touhuamista ja kuinka saattaisin ruveta kehittymään sen kanssa. Mietin myös, että voin aina käydä moikkaamassa poneja- varsinkin Zepeä. Voisin myös aina moikkailla ystäviäni mitä näin kiviharjulla käydessäni vain tallilla. Rankkaa se on mulle vieläkin, kiviharju on mulle kumminkin niin tärkeä paikka. Ikävä yllättää aina välillä, mutta olen päättänyt jatkavani kiviharjun leireillä käymistä. Siitä on muodostunut vähän niinkuin mun "perinne" josta en päästä irti. Kiviharjun leirit on aina vaan niin parhaita, ja kaikki toimii. RAKASTAN <3
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti